Kesä

Joulun jälkeen luvataan laihduttaa, uuden vuoden jälkeen luvataan parantaa elämäntavat. Keväisin jokaisen lupauslistaan kirjoitetaan "lupaan ottaa kesästä kaiken irti". Vannotaan että lähdetään jokaikiseen tapahtumaan, festareille, piknikille, laivalle. Rusketutaan ja otetaan tatuointi, hommataan kesäheila, ollaan bikinikunnossa ja panostetaan vihdoinkin uuteen kesämekkoon. Mun lupaukset ei ole näinkään massiivisia. Sitäpaitsi mulla on jo kesämekko ja -heila.

Henkilökohtaisesti olen odottanut tätä kesää vuoden. Ihan vaan siksi että Daniel on isompi ja on enemmän mahdollisuuksia oikeasti tehdä jotain siellä ulkona. Viime kesänä puolivuotias Daniel ei edes osannut istua, makoili vaan varjossa viltillä ylihysteerisen äidin tempoilessa ympärillä miettimässä nestehukkaa, auringonpistosta ja karhuja. Suunnittelimme ystävien kanssa innoissamme piknikkiä uimarannalle, mutta minähän se olin joka poistui ensimmäisenä lapsen kanssa kotiin vedoten vauvan väsymykseen tai ruoka-aikaan. Voin vain kuvitella mitä on kavereiden päässä liikkunut. Silloin lupasin ottaa ensi kesänä rennommin. Olen ottanutkin, johtuen luultavimmin siitä että Daniel osaa itse ilmaista janon tai kuumuuden. Osasyy saattaa olla myös paremmassa maalaisjärjessäni; auringonpistosta ei saa kahdessa sekunnissa jos lakki lentää pois päästä. Laitan idioottimaisuuteni esikoislapsesta johtuvan hormonimylleryksen piikkiin.

Isomman lapsen kanssa ulkoilusta on hävinnyt kaikki ylimääräiset haasteet. Toki perään joutuu katsomaan enemmän, mutta kieltämättä juoksen mielummin nurmikentällä lapsen kanssa tai lasken liukumäkeä kuin työnnän vaunuja hiestä märkänä tai istun viltillä seurassani lapsi, joka saa fiiliksensä puiden tuijottelusta. Nyt kun ulkona voi jopa tehdä jotain, sinne lähteekin ihan mielellään. Kuluneen kevään aikana ollaan ehditty jo tekemään niin paljon asioita, etten usko voivani sanoa kesän menneen hukkaan. Ennen miehen töihinpaluuta kävimme monilla eri laavuilla paistamassa makkaraa. Olemme käyneet piknikillä ja pitkillä kävelyillä. On maistettu jätskiä ja voikukkaa (se kombo ei toiminut). Kaivettu hiekkakuoppia ja tuotu kilo hiekkaa juuri siivottuun kotiin. Mä olen todella onnellinen näistä minimaalisista jutuista, joita voi tehdä oman lapsen kanssa. Ei sitä viime kesänä vielä tajunnut, miten onnekas onkin.

Kesä kuitenkin jatkuu vielä! Koska olen luvannut ottaa rennommin, meillä ei ole juuri minkäänlaisia kesäsuunnitelmia. Ehkä jatketaan samalla linjalla. Juhannus on tarkoitus viettää elämäni ensimmäisissä sukujuhlissa, joita odotan innolla koska en tiedä mitä odottaa. Haha. 

Hyvää kesänodotusta, älkää luvatko mitään!