Tähän joku kliseinen sanonta

Kolmas kerta toden sanoo.

Uusi alku.

Yritys hyvä kymmenen.

Back in business.

Jos joku keksii raflaavampia ja kliseisempiä sanontoja jotka kirjoitetaan joka kerta kun aloitetaan bloggaaminen uudestaan, saa kertoa. Ehkä koko uudestaan aloittaminen on kliseistä. Jos ensimmäinen kerta meni pipariksi, mikä tästä kerrasta tekisi erilaisen? Mun elämässä ei ainakaan ole tapahtunut mitään kummempaa edellisen bloggaamisen jälkeen. Mulla on vieläkin mies ja lapsi. Olen edelleen kyyninen ja  pessimistinen, huumorintajuinen ja hassunhauska kotiäiti. Vitutuksen aiheet on varmaan pitkälti samoja, kuin myös iloitseminen maailman pienimmistä jutuista.

Tällä kertaa erilaista on varmaan vain se, että en aio kirjoittaa pakosta. Kirjoittaminen on aina ollut mulle henkireikä, mutta en aio ottaa stressiä jos en kirjoita joka päivä tyhjänpäiväisiä postauksia kahdelle lukijalle. Pyrin myös parempaan laatuun kuin ennen; iso EI pikselimössöisille kännykkäkuville ja hätäisille "pakkokirjoittaaedesjotain"-postauksille. Blogin takia en tingi parisuhteesta, kotitöistä tai ruokatauoista. 

Yritän parhaani, jotta blogini olisi mielenkiintoista luettavaa edes jollekulle. Viime kerrasta opin edellä mainitun pakkopullailun lisäksi sen, että blogeja on ihan oikeasti tsiljoonia. Jos blogillaan pyrkii miellyttämään muita päästäkseen suosioon, sitä ei todennäköisesti koskaan tapahdu. Voin kuvitella millaisia hermokimppuja ovat suosituimpien blogien kirjoittajat. Sitä kun ei vaan voi enää kirjoittaa itselleen ja omaksi iloksi, täytyy ajatella lukijoita. Täten yritän (AION) olla rennompi enkä todellakaan karsi sanomisistani tai mielipiteistäni jottei kukaan loukkaantuisi. Sitäpaitsi mulla on tosi hyviä mielipiteitä. Ei kukaan niistä voi loukkaantua.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, see you later alligator, pusipusihalihali ja nähdään ensikerralla!